2. Tyttö pikkukaupungissa

"Tämä hetki on kuin köysi, 

joka on viritetty menneisyyden yli. 

Sen käveleminen onnistuu hyvin 

– kun et katso alas."

Sean Stewart

Aila Varis katseli uutisia ja päivitteli maailman tilannetta. Hän kaatoi teetä kuppiinsa ja käänsi volyymia kovemmalle, jotta saisi paremmin selvää uutisankkurin vahvasta murteesta. Aila ihmetteli miksi ne ylipäätään valitsivat televisioon ihmisiä, jotka puhuivat epäselvästi. Luulisi, että ehdokkaita olisi yllin kyllin.

”Rouva Varis, teille olisi vieras”, hoitaja ilmoitti ja viittasi kädellään ovea kohti.

Oven luona kyyristeli nuori nainen. Aila Varis kurtisti kulmiaan. Iltatee jäähtyi kupissa ja virallinen vierailuaika oli mennyt jo aikaa sitten. Eikä hän edes odottanut vieraita. Tyttö ovella pälyili ympärilleen ja käveli varovasti Ailan luokse. Vasta ihan lähellä Aila tunnisti hänet Miisaksi, tyttärensä tyttäreksi.

Miisa pysähtyi Ailan eteen ja katseli tätä epäilevänä.

”Mummi? Muistathan minut?” Miisa kuiskasi.

”Mitä ihmettä sä höpötät? Tulehan tänne halattavaksi siitä”, Aila komensi ja kaappasi Miisan karhunhalaukseen.

Aila tuumi, että lapsenlapset muuttuivat aina vain omituisemmiksi. Vierailevat vain kerran vuodessa ja epäilivät sitten, että Aila olisi se, jolta on päässyt omaiset unohtumaan. Nykynuoret!

Aila päästi Miisan irti ja tarkasteli naista. Tämä oli tavallistakin kalpeampi ja kaiken lisäksi suihkun tarpeessa.

”Onko sulla jokin hätänä?” Aila kysyi ja painoi kätensä Miisan otsalle. Tytöllä ei ollut kuumetta.

”Mä olen pulassa.” Miisa vikisi ja veti syvään henkeä. ”Johan on kuollut ja mut lavastettiin syylliseksi”, Miisa lisäsi surkeasti. Sitten hän alkoi kertoa tarinaansa.

-----------------------------------------------

Miisa Varis oli asettunut asumaan Aila-mumminsa vanhaan taloon Oasis Springsiin. Aila asui itse vanhainkodissa, joten koti oli ollut turhaan tyhjillään. Koska talo oli yhä Ailan nimissä, niin Miisan ei tarvinnut huolehtia paljastumisesta, kunhan vain muistaisi olla varovainen. Aila oli käskenyt tyttöä käyttämään varmuuden vuoksi keksittyä etunimeä.

Ailan huonekalut olivat yhtä talossa, joten Miisan ei ollut tarvinnut hankkia uusia. Eikä hänellä olisi ollut niihin varaakaan. Myytyään kihlasormuksensa, Miisa sai juuri ja juuri hankittua itselleen matkat, muutamia vaatteita, ruokaa ja uuden puhelimen prepaid -liittymällä.

Talo oli Miisan makuun vanhanaikainen, tylsä ja ruma. Mutta hänellä ei ollut varaa valittaa. Jos mummi ei olisi antanut hänen asua talossaan, niin Miisalla ei olisi yhtään mitään.

Aila oli neuvonut tyttöä tutustumaan naapureihinsa ja totuttelemaan pikkukaupungin elämään, jotta tämä herättäisi mahdollisimman vähän huomiota. Sillä eristäytyjät pistävät silmään paikassa, jossa kaikki naapurit tuntevat toisensa.

Niinpä Miisa seisoi keskellä katua ja kuunteli naapureidensa väittelyä siitä, kenen nurmikko oli tänä kesänä vihrein. Miisaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta hän väänsi kasvoilleen hymyn häiveen ja nyökytteli mukana.

”Olen ihan varma, että Laakkosten nurmi on muovia”, Pentti sanoi ja virnuili tietävästi. ”Ruoho ei taivu, kun siinä kävelee ja niiden kakarat hyppii sillä kaiken päivää. Ilmiselvää huijausta siis!”

Pentin kommentti aiheutti kohahduksen ja päivittelyä kuulijoissa.

”Onhan Laakkosten ruusupuskakin oudon punainen. Ei kenenkään ruusut niin punaisia ole”, Mika puuskahti ja sai kadulle kerääntyneet naapurit nyökyttelemään. ”Lieneekö maalannut itse, ei se muuten olisi voittanut viime kesän puutarhapalkintoa”, Mika lisäsi.

Miisa tuumi, että oli aika osallistua keskusteluun.

”Ehkä ne maalasi sen ruohonkin vihreämmäksi?” Miisa ehdotti.

”Syytätkö sä Laakkosia huijaamisesta?” Mika tivasi ja kääntyi Miisan puoleen. ”Vastahan sä muutit tänne. Ja nyt jo syyllistämässä muita.” Mika torui ja heristi sormeaan ilmassa.

”Een... Ompas kello paljon.” Miisa vastasi ja livahti tiehensä. Hänen uudet naapurinsa tuntuivat olevan harvinaisen kuumapäistä porukkaa.

Seuraavana aamuna Miisa päätti tehdä itselleen kunnon lounaan. Miisa oli muuttanut Johanin luokse hyvin nuorena, eikä hänen ollut sen jälkeen tarvinnut tehdä mitään itse. Olihan Johanilla talo täynnä palvelusväkeä. Vuodet hemmoteltuna kartanon emäntänä olivat tehneet tehtävänsä, ja kaikki mitä Miisa oli oppinut peruskoulun kotitaloustunneilla, oli painunut unholaan.

Miisa oli rikkonut kulhoon kolme munaa ja kaatanut sekaan maitoa. Puolet kuorista oli mennyt kulhoon munien sisältöjen mukana, eikä Miisa saanut nypittyä niitä pois. Hän sekoitti aineksia raivokkaasti ja kirosi, kun seos roiskui ympäriinsä. Lopulta Miisa tuijotti kulhoa hetken epätoivoisesti ja päätti, että oli aika paistaa munakas.

Miisa kaatoi seoksen pannulle ja lisäsi suolaa. Suolapurkki lipsahti Miisan hyppysistä ja putosi keskelle munakasta. Miisa kirosi. Kun hän nosti purkin ylös, se aukesi ja suolaa valui iso kasa paistoksen päälle.

Miisa nuuhkaisi munakasta ja totesi sen haisevan palaneelle. Levy oli täysillä ja hän oli unohtanut kääntää munakkaan. Miisa yritti nostaa paistosta lastalla, mutta se oli jumahtanut kiinni paistinpannuun.

Miisa katseli hetken vienosti savuavaa paistinpannua ja päätti, että ruoka sai olla siltä erää valmista. Irtosi se sitten pannusta tai ei.

Miisa istui pöydän ääreen ja haarukoi ruokaa suuhunsa. Munankuoret rouskuivat suussa ja paistos maistui palaneelta suolalta. Miisa nielaisi palan vaivalloisesti. Tökkiessään yhä savuavaa kasaa haarukalla, Miisa mietti miten helppoa elämä oli joskus ollut. Talo tuntui tyhjältä ja kylmältä. Hänen oli ikävä Johania ja Maija-kokin ruokia.

Aila-mummi oli kehottanut Miisaa käymään läheisessä puistossa. Kaupungin asukkaat kävivät siellä usein virkistäytymässä ja pelaamassa ulkopelejä. Puisto olisi mitä mainion paikka saada uusia tuttavuuksia.

Miisa seisoi puiston edessä ja katseli sitä epäilevästi. Miksi kukaan täysjärkinen viettäisi vapaapäiväänsä pikkukaupungin ankeassa puistossa? Täällä ei tainnut olla yhtään ostoskeskuksia lähellä.

Puisto jakaantui kolmeen osaan. Etuosassa oli pöytiä, keskellä lasten leikkikaluja ja perällä pelipöytiä. Miisa löysi vapaan pelipöydän ja istuutui.

Hänen ei tarvinnut istua kauaa yksin. Reipas mies istuutui Miisaa vastapäätä ja hymyili iloisesti

.

”Hei, taidat olla uusi täällä? Miltä shakkiturnaus kuulostaisi? Olen muuten Lari.” Mies sanoi ja ravisti Miisan kättä.

”Olen Inka”, Miisa esittäytyi. ”Ja valmistaudu häviämään!” Hän uhosi.

Lari oli mukavaa peliseuraa. Miisa kertoi tälle epäonnistuneesta munakkaasta ja sai miehen nauramaan. Lari kertoi olevansa kokki. Hän antoi Miisalle vinkkejä seuraavaa munakasta varten ja Miisa lupasi painaa ne mieleensä.

”Tiedätkö muuten mistä täältä kannattaisi kysellä töitä?” Miisa rohkaistui kysymään. 

Rahat alkoivat olla loppu, joten Miisan täytyisi löytää pikaisesti jokin työpaikka. Tai rikas mies.

”Onko sinulla ammattia?” Lari kysyi ja Miisa pudisti päätään. ”Okei, entä työkokemusta?” Lari jatkoi ja Miisa pudisti jälleen päätään. ”Entä mitä osaat tehdä?” Lari yritti vielä ja Miisa kohautti olkiaan. 

Lari alkoi nauraa ja Miisa mutristi suutaan loukkaantuneen näköisenä.

”Okei, ei se mitään. Mun veli omistaa baarin, voin kysyä siltä tarvisko ne sinne lisää työvoimaa.” Lari lohdutti. ”Älä huoli, kyllä me sulle jotain keksitään.”

Miisan ja Larin keskustelu lakkasi, kun paikalle ryntäsi ärtyneen oloinen mies.

”Lari, me odotettiin suo kalalammella vaikka kuinka kauan!” Mies huudahti ja huomasi vasta sitten Miisan. ”Ai, sulla onkin naisseuraa. No, ilmankos ne kaverit pääsi unohtumaan.”

Paikalle harppoi toinenkin mies. Lari esitteli miehet Teuvoksi ja Ilmariksi. Miisa esittäytyi jälleen Inkaksi, Aila Variksen siskon lapsenlapseksi. Siinä oli sekaisin sopivasti totta ja tarua. Teuvo kyseli Ailan kuulumisia ja Miisa alkoi tuntea olonsa epämukavaksi. Teuvo kyseli liikaa.

Lari huomasi Miisan vaivautuneen ilmeen ja sanoi Teuvolle, että vaikka kaikki kaipasivat Ailaa, niin nyt olisi jo hyvä vaihtaa puheenaihetta.

”Teuvo on Aila-mummosi ystävä”, Lari selitti. ”Lisäksi hän on poliisi ja kyselee työkseen paljon. Hän näkee salajuonia ja mahdollisia rikollisia kaikkialla”, Lari vitsaili ja Miisa nielaisi.

”Niin, kaikki ovat syyllisiä, kunnes toisin todistetaan”, Teuvo tokaisi ja katseli Miisaa miettivästi.

Miehet nauroivat Sepon kommentille, mutta Miisaa ei naurattanut yhtään. Häntä puistatti. Miisa päätti pysyä Seposta mahdollisimman kaukana. Ties vaikka virkaintoinen poliisi vielä innostuisi tarkistamaan uuden tytön taustoja!

”Voitko nyt näyttää sen sun veljen paikan?” Miisa pyysi ja nousi pöydästä. 

Lari suostui ja Miisa oli helpottunut päästessään kauemmas uusista tuttavistaan.

Lari veljen ”paikka” osoittautui mukavan kokoiseksi ravintolan ja baarin yhdistelmäksi. Ulkoapäin rakennus näytti Miisan mielestä yhtä kolkolta ja karulta, kuin kaikki muukin Oasis Springsissä. Lari marssi suoraan sisälle, mutta Miisa katseli rauhassa ympärilleen.

Kun Miisa meni sisälle, hän ei nähnyt Lari missään.

–Tyypillistä, Miisa ajatteli.

Miisa istuutui baaritiskille ja tilasi talon halvimman drinkin. Muuhun hänen rahansa eivät tällä kertaa riittäneet. Baarimikko vaikutti hieman huvittuneelta, mutta teki Miisalle juoman.

”Onko pomosi paikalla?” Miisa kysyi ja silmäili ympärilleen.

”Ei”, baarimikko vastasi ja ojensi juoman Miisalle.

”Tuota, onko hän milloin tulossa?” Miisa kysyi.

”Ei tänään.” Mies vastasi tiskin takaa.

Miisa avasi suunsa kysyäkseen vielä jotain, mutta baarimikko katsoi häntä tiukasti. Miisa sulki suunsa.

”Ei tänään.” Baarimikko sanoi, eikä Miisa keksinyt enempää kysyttävää.

”Hei, mitä sä juot?” Tuttu ääni kysyi vierestä. Lari oli ilmestynyt Miisan luokse. ”Mä tarjoan.” Mies lisäsi.

Lari tilasi juomat ja Miisa selitti tälle, ettei Larin veli ollut paikalla. Hän mainitsi myös, että baarimikko vaikutti tympeältä.

”Sori en mä tienny, ettei Sampo oo täällä tänään. Mutta hei, voit silti tutustua jo vähän paikkaan.” Lari vastasi. "Baarimikko on Vesa, se on vähäpuheinen, mutta reilu tyyppi."

Lari tilasi vielä toiset juomat ja ilta kului rattoisasti jutellessa.

Loppuillasta Miisa tutustui Larin kavereihin. Yhdenkään nimi tai kasvot eivät jääneet mieleen, mutta Miisa nautti leppoisasta tunnelmasta ensimmäistä kertaa Oasis Springsissä olonsa aikana.

Seuraavana aamuna Miisa havahtui sohvalta. Vaatteet olivat myttynä lattialla. Päätä jomotti ja olo oli tukala. Miisalla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, miten ja milloin hän oli tullut kotiin.

Miisa nousi istumaan ja haukotteli. Päätä vihlaisi ikävästi.

Miisa söi aamupalaksi pussillisen sipsejä. Sitten hän alkoi penkoa makuuhuoneen lipaston laatikoita. Miisalla oli vain muutamia vaatteita ja mikään niistä ei tuntunut tänään sopivalta. Illalla, kun pitäisi vielä yrittää näyttää edustavalta.

Miisa katseli ympärilleen makuuhuoneessa. Kukkatapetti ahdisti ja kaikki kalusteet olivat vanhoja ja nuhjaisia. Miisa päätti kunnostaa asuntonsa, kunhan saisi ensimmäisen kunnon palkan. Jos nyt ensin saisi jostain töitä. Olikohan baarityöntekijöillä hyvä palkka?

Illalla Miisa suuntasi jo tutuksi tulleeseen baariin. Hämärässä paikka näytti kutsuvalta ja vähemmän rähjääntyneeltä.

Miisa käveli suoraan baaritiskille. Kun hän yritti saada baarimikon huomion, vieressä istuva mies kääntyi Miisan puoleen.

”Hei, saanko tarjota sulle juoman?” Mies kysyi ja hymyili.

”Et”, Miisa vastasi. Hänellä oli yhä hutera olo edellisestä illasta. ”Olen täällä työasioissa, eikä mulla ole nyt aikaa tollaselle”, Miisa töksäytti ja meni istumaan tiskin toiseen päähän.

Miisa viittoi baarimikolle, mutta tämä ei ollut huomaavinaankaan. Mies tarjoili ensin kaikessa rauhassa kaikille muille asiakkaille. Miisa naputti kärsimättömästi kynsillään pöytää. Hän ei ollut tottunut odottamaan.

Viimein Miisa sai baarimikon huomion.

”En mä nyt tilaa mitään. Kerro vain onko sun pomo paikalla?” Miisa pyysi ja mies hymyili leveästi.

”Onhan se. Miksi kysyt?” Baarimikko vastasi ja hymy alkoi muistuttaa virnuilua.

”Sen veli sanoi, että voisin kysellä töitä täältä.” Miisa sanoi.

”Ootko ihan varma, ettet halua mitään? Kahvia, teetä?” Sama mies, jonka Miisa oli jo kertaalleen torjunut, istuutui Miisan viereen.

”En, eikö se jo tullut selväksi?” Miisa tuhahti. Mies oli ihmeen sitkeä tapaus. 

”Mulla on nyt hommat kesken tässä, joten et viittis häiritä…” Miisa jatkoi ja mulkoili miestä paheksuvasti.

”Niin mä kuulin. Olen muuten Sampo, tämän paikan omistaja.” Mies kertoi. ”Lari soitti, että tulisit tänään haastatteluun.”

-Voi ei, Miisa ajatteli. Hän tunsi lehahtavansa tulipunaiseksi. Mistä hän olisi voinut tietää, että juuri tuo mies oli se Sampo! Hän oli odottanut löytävänsä omistajan jostain toimistosta tai tiskin takaa, ei asiakkaiden seasta baaritiskiltä.

”Sano, että tuo pilailee?” Miisa kysyi toiveikkaasti baarimikolta. Tämä pudisti päätään.

”Sampo on paikan omistaja”, baarimikko vahvisti.

Miisa harkitsi pakenevansa paikalta, mutta yllättäen Sampo purskahtikin nauruun.

”Kuule, sä näytät tosi vaivaantuneelta. Unohda se, noita sattuu.” Sampo sanoi ja taputti Miisaa olalle. ”Kerro nyt mitä sä osaat ja millaista työtä haet?”

Sampo kertoi, että baarin puolelle tarvittiin työntekijää, joka keräisi tyhjät lasit pöydästä ja pitäisi paikat siistinä. Miisa koulutettaisiin työn ohessa, joten hän pärjäisi ilman aiempaa kokemusta. Miisa sai paikan ja hän aloittaisi jo seuraavana päivänä.

”Kelpaako juoma nyt, kun on aihetta juhlia uutta paikkaa?” Sampo kysyi ja tällä kertaa Miisa vastasi myöntävästi. Sampo tilasi itselleenkin juoman ja jäi istumaan Miisan kanssa iltaa.

Aurinko oli jo laskenut, kun Miisa viimein raotti silmiään. Hän nousi hitaasti ja venytteli. Sitten Miisa petasi sängyn ja mietti, ettei ollut tullut tehneeksi moista vuosiin. Kodinhoitaja sijasi aina vuoteet kartanossa, jossa Miisa oli ennen asunut.

Miisa käveli laiskasti kylpyhuoneeseen ja huuhteli kasvoja kylmällä vedellä. Puhelin soi.

”Haloo?” Miisa vastasi.

”Onko siellä Inka Varis? Missä sä oikein olet?” Tuntematon ääni tivasi.

”Kuka siellä on?” Miisa kysyi ja mietti, ettei ollut edes antanut uutta numeroaan vielä kovin monelle.

”Ai, kuka! Täällä on sun esimiehesi Vesa. Sun työvuoro alkoi jo tunti sitten. Jos haluat pitää paikkasi, niin kannattaa tulla tänne ja vähän äkkiä.” Ääni vastasi ja viimein Miisa muisti sen kuuluvan uuden työpaikkansa baarimikolle. Tämähän alkoi hyvin!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämän osan julkaisun kanssa oli vähän vaikeuksia. Säädin pelin astukset läppärille sopiviksi, jotta ohjelma pyörisi paremmin. Sen seurauksena grafiikan taso laski ja jouduin kuvaaman osan kohtauksista uudestaan. Erityisesti tämä näkyi Miisan hiuksissa, kun jotkut ladatut vaativat suhteellisen kovan grafiikkatason. Seuraava ongelma ilmeni, kun olin saanut kuvat käsiteltyä. Photari tallensi jostain syystä ne johonkin outoon formaattiin, jota ei saanut enää auki muualla, kuin windowsin esikatselusta. Nappasin ne sitten siitä yksitellen printscreenin avulla ja tallensin uudestaan. Jee, meni se yksi yö niinkin.

Mutta itse osasta. Kuvaongelmia lukuunottamatta osaa oli kiva tehdä. Monet hahmoista ja tapahtumista ilmestyivät paikalle sattumalta ja tässä tuli edellistä osaa enemmän yhdisteltyä pelin omaa kulkua perusjuoneen. 

Toivottavasti piditte ja laittakaa ihmeessä kommentilla palautetta! Seuraava osa ilmestyy maaliskuun puolella. :)