”On helppo vain istua ja tarkkailla.
Vaikeaa on nousta ylös
ja ryhtyä toimeen.”
— Honore
de Balzac
Eräänä aurinkoisena päivänä Oasis Springsin pikkaukaupungin
laidalla olevasta talosta kuului omituisia ääniä. Talo oli pieni mummonmökki,
jonka edessä olevat hedelmäpuut kasvoivat hieman kitukasvuisesti. Talon
avoimesta ikkunasta kuului sadattelua ja tuhinaa. Ohi kulkevat ihmiset
katsoivat mökkiä oudosti, pyöräyttivät silmiään ja jatkoivat sitten nopeasti
matkaansa.
Sisäpuolella Miisa Varis tutki jääkaapin sisältöä ärtyneenä.
Lopulta hän poimi kaapista voita ja juustoa ja vaappui hitaasti hellan ääreen.
Miisan raskaus oli edennyt pitkälle ja hän tunsi olonsa tukalaksi. Aluksi Miisa
oli pelännyt synnytystä ja toivonut, että vauva pysyisi sisällä vielä pitkään.
Nyt hän toivoi hartaasti, että vauva tulisi jo ulos.
Miisa voiteli leivän huolimattomaksi, silppusi sen päälle
hieman juustoa ja asetteli leivän kuumalle pannulle. Juusto alkoi kuplia pian
ja Miisa päätti kääntää leivän lastalla. Leipä liikahtanutkaan. Miisa kaapi
leipää irti ja sai lopulta osan siitä irtoamaan pienissä osissa. Leipä oli
palanut pannuun kiinni.
Miisa katseli leipää onnettomana. Miten ruoanlaitto voi olla
niin vaikeaa? Hän oli katsonut ties kuinka monta erilaista kokkiohjelmaa ja lukenut ruoanlaittokirjoja.
Vaikka Miisa kuinka yritti noudattaa orjallisesti annettuja reseptejä, niin
ruoat ja keittiövälineet itsepäisesti kieltäytyivät toimimasta, niin kuin piti.
Miisa istui pöydän ääreen ja tökki leipää haarukallaan.
Lopulta hän päätti, ettei se voi maistua niin pahalta miltä se näyttää ja
maistoi palasen. Miisa nielaisi ja päätti tilata pitsan päivälliseksi.
Miisa istui olohuoneen sohvalle ja soitti lähimpään
pitseriaan. Lopetettuaan puhelun, hän pyöritteli laitetta käsissään. Uskaltaisiko
hän soittaa Onnille? Onni oli Miisan entinen poikaystävä, joka oli lähtenyt
saatuaan tietää Miisan odottavan toisen miehen lasta. Eikä kenen tahansa
miehen, vaan Onnin serkun lasta.
Miisa keräsi rohkeutensa, valitsi Onnin numeron ja painoin
luurin korvallisensa. Puhelin hälytti. Miisa naputti jalallaan lattiaa ja
tunsi, miten vauva mahassa alkoi potkia samaan rytmiin. Sekin taisi jännittää
Miisan puolesta. Miisa kuuli puhelimesta napsahduksen, kun puhelu katkesi.
Ilmeisesti Onni ei vieläkään halunnut puhua Miisan kanssa.
Illalla Katriina riensi Miisan talolle ja avasi oven
vara-avaimella. Miisa oli soittanut hädissään Katriinalle ja pyytänyt tätä
tulemaan nopeasti luokseen.
Miisa seisoi keskellä olohuonetta ja näytti kauhistuneelta.
”Jokin on vialla!” Miisa kuiskasi ja painoi käden vatsalleen.
”Supistelee kauheasti. Kovempaa, kuin ennen. Niitä tulee tiheästi. Ei sen pitäisi
syntyä vielä pariin viikkoon. Mitä minä teen?”
Katriina otti Miisaa kiinni hartioista ja käänsi tämän
rauhallisesti itseensä päin.
”Sinä synnytät. Joskus vauvat vain syntyvät hieman aikaisemmin. Kaikki on hyvin” Katriina sanoi ja Miisa nyökkäsi tälle epävarmasti.
Katriina käski Miisan hengittää syvään ja rauhoittumaan. Hän tilaisi taksin ja he olisivat pian sairaalassa.
Katriina lähti Miisan mukaan sairaalaan ja lupasi olla tämän
tukena synnytyksen ajan. Miisan synnytys kesti vuorokauden, joka tuntui
Miisasta vähintään neljältä vuodelta. Neljä päivää myöhemmin Miisa palasi
kotiin pienen tytön kanssa, joka sai nimekseen Sofia Varis.
Miisa oli löytänyt Aila-mummin ullakolta Sofialle vanhan
kehdon, jonka hän oli kunnostanut yhdessä Katriinan kanssa. Sofian syntymän
jälkeen, Katriina oli tuonut tälle lahjaksi sievän mobilen, jonka Miisa oli
ripustanut kehdon ylle, jotta Sofia saisi katsella sitä hereillä ollessaan.
Sofia itki ja ääni sai Miisan laahustamaan paikalle. Miisa
toipui synnytyksestä hyvään tahtiin, mutta tunsi silti itsensä alati
väsyneeksi. Pieni Sofia itki vähän väliä ja Miisasta tuntui, ettei hän saisi
ikinä nukutuksi. Häntä pelotti jättää vauva yksin ja aina, kun hän yritti itse syödä
jotakin, niin vauva parahti itkuun.
Miisa leperteli ja hymyili lapselle. Sofia lopetti itkemisen
ja katseli äitiään suurin silmin.
Miisa poimi lapsen syliinsä ja piteli sitä varovasti, ettei
pudottaisi lasta. Hän imetti vauvan, tuuditteli sitä hetken ja laittoi sen
sitten takaisin kehtoon. Sofia nukahti nopeasti saatuaan ruokaa.
Miisa kuunteli hetken, miten lapsi tuhisi nukkuessaan. Miisa
halusi itsekin nukkua, muttei uskaltanut. Mitä, jos kehto kaatuisi tai talo
syttyisi palamaan? Kuka katsoisi lasta, kun Miisa sulkisi silmänsä? Miisa
pyöritteli hetken mielessään erilaisia kauhukuvia ja soitti sitten Katriinalle.
Katriina lupasi tullaa auttamaan Miisaa vauvan kanssa.
-----------------
Sofia kasvoi vauhdilla ja ajan myötä Miisa toipui
synnytyksestä ja pahimmista peloistaan.
Miisa haroi hiuksiaan kylpyhuoneen peilin edessä. Tukka oli
joskus ollut tyylikkäästi leikattu ja taitavan kampaajan raidoittama. Nyt väri
oli kasvanut miltei kokonaan pois ja vähätkin jämät pahasti haalistuneet.
Miisalla ei ollut varaa käydä kampaajalla, joten hän oli pyytänyt Katriinaa
leikkaamaan hiuksensa.
Harottuaan hiuksia aikansa, Miisa alkoi tarkastella
ulkoasuaan. Hänellä oli päällään Aila-mummin vaatekaapista löytynyt paita ja
kirpputorilta ostetut, rikki kuluneet farkut. Housut onneksi olivat muodikkaat
rikkinäisinäkin, mutta ei niitä voinut edes verrata designer mekkoihin, joita
Miisa oli entisessä elämässään huolettomasti käyttänyt. Ties kuinka monetta
kertaa Miisa mietti, kuinka hän olikaan päätynyt siihen pisteeseen, jossa nyt
oli.
Miisa murehti vaatteita kaataessaan jugurttia lautaselle.
Hänen ajatuksensa sotkeutuivat, kun ovelta kuului koputus. Koputus? Kuka
nykyään vaivautui koputtamaan, jos talossa oli moitteettomasti toimiva ovikello?
Miisa ei odottanut vieraita, joten hän yritti kurkkia
ikkunoista, kuka ovella seisoi. Ikkunat olivat niin kaukana ovesta, ettei Miisa
nähnyt vierasta. Koputus toistui. Miisa arveli, että joku tungettelevista
naapureista oli taas tullut tyrkyttämään lastenhoitovinkkejä. Miisa oli saanut
niitä roppakaupalla viimeisten kuukausien aikana.
Miisan yllätykseksi oven takaa paljastui tuntematon mies.
Mies tervehti Miisaa iloisesti ja Miisa rypisti otsaansa. Mies näytti kovin
tutulta. Miisa tunsi hänet jostain.
Ennen kuin Miisa ehti edes tervehtiä, mies kaappasi Miisan
syleilyyn ja halasi tätä sydämellisesti.
”Oi, Inka! Ihanaa nähdä sinua pitkästä aikaa.” Mies huokasi
ja hymyili leveästi.
Hän käytti Miisasta tämän serkun nimeä, sillä Miisa esitti
serkkuaan ja oli kertonut kaikille serkkunsa nimen. Miisa vastasi hymyyn ja
yritti kuumeisesti miettiä, mistä tunsi miehen.
”Kuulin, että olet ollut äitiyslomalla ja arvelin, että
siksi sinua ole näkynyt Kalkarossa viime aikoina”, mies selitti.
Miisa oli työskennellyt Kalkaro -ravintolassa ennen
raskautta. Koska ravintola oli yksi Oasis Springsin suurimmista, niin siellä
työskenteli paljon ihmisiä, eikä Miisa ikinä oppinut työkavereidensa nimiä.
Mitä ilmeisimmin mies oli tuttu töistä. Miisa oli otettu, että edes joku sieltä
muisti häntä. Miisan työsuhde oli nimittäin päättynyt hieman ikävästi.
”Tulin pyytämään sinua treffeille”, mies ilmoitti ja istui kotoisasti terassin penkille.
Ennen kuin Miisa ehti vastata, mies kertoi treffien ajan ja
paikan. Sitten mies hypähti pystyyn, heilautti kättään ja käveli pois.
Sofia itki ja Katriina riensi paikalle. Hän nosti vauvan
kehdosta, vaihtoi vaipan ja kutitti tämän mahaa. Sofia palkitsi Katriinan vauvanhymyllä
ja nauroi kutitukselle. Katriina oli muuttanut hetkellisesti asumaan Miisan
luokse, jotta voisi paremmin autella vauvan kanssa. Katriina oli aluksi
lupautunut vain käymään tarvittaessa, mutta oli palannut matkalaukun kanssa,
kun Miisa oli hermoillut niin paljon.
Kun Sofia oli tyytyväinen, Katriina hoiti taloutta. Hän
siivosi ja korjasi vanhoja kodinkoneita, kun nämä alkoivat mennä rikki. Kaikki
Aila-mummin talossa oli vanhaa, sillä kukaan ei ollut asunut siellä moneen
vuoteen ennen Miisaa.
Lopulta Katriina oli niin väsynyt, että kaatui sohvalle ja
nukahti saman tien.
Tällä välin Miisa istui kuistilla ja luki kirjaa. Hän ei
voinut keskittyä romaaniin sisällä, koska vauva itki vähän väliä ja hän
hermostui aina, kun Sofiakin hermostui. Katriina hoiti lasta niin hyvin, ettei
Miisan tarvinnut, kuin käydä imettämässä tätä silloin tällöin.
Miisan treffipäivä koitti. Hän tapasi etäisesti tutu miehen
puistossa talonsa lähellä. Miisa arveli, että he jatkaisivat siitä johonkin
ravintolaan.
”Inka, Inka näytät tosi hyvältä!” Mies sanoi ja tarkasteli
Miisaa päästä varpaisiin ja nyökkäili.
Miisa purskahti nauruun, sillä hän oli jälleen kerran
pukeutunut Aila-mummin vanhoihin vaatteisiin. Miisa oli lähtenyt kiireellä, eikä ollut edes harjannut hiuksiaan. Hän ei etsinyt parisuhdetta, mutta ei ollut ehtinyt kieltäytyä tapaamisesta, joten tässä sitä oltiin. Hyvä, jos kelpasi! Tai sitten
miehellä oli erikoinen huumorintaju, Miisa pohti.
Mies ei ehdottanut paikanvaihtoa, joten Miisa istuutui
penkille. Mies imitoi Kalkaroksen tiukkapipoista baarimikkoa ja kertoi, miten
tämä oli kieltäytynyt tarjoilemasta päihtyneelle asiakkaalle. Asiakas oli
suuttunut ja heittänyt baarimikkoa lasinalusella otsaan. Tästä oli alkanut
tappelu.
Mies istuutui Miisan viereen.
”Mitä muuta Kalkaroksen arkeen kuuluu?” Miisa kysyi. ”Tapellaanko
uusista esiliinoista vielä?”
Mies katsoi Miisaa vähän oudosti: ”En minä tiedä, en ole
siellä töissä.”
”Mistä minä sitten tunnen sinut?” Miisa ihmetteli.
”Me tapasimme Kalkarossa. Minä ostin sinulle juoman, mutta
sinä häivyit jonkun juipin matkaan.” Mies tokaisi. ”Sainpa sinut mukaani nyt.”
Miisa yritti kuumeisesti miettiä, kenestä oli kysymys ja
lopulta hän muisti miehen. Tämä oli tosiaan tullut juttelemaan Miisalle ja
tarjonnut juoman, kun hän oli odottanut Onnia ja Katriinaa. Sen yhden juoman
jälkeen kaikki olikin mennyt pieleen. Miisa oli menettänyt muistinsa ja hänen
sänkyynsä oli ihmeen kautta päätynyt väärä mies. Yhden juoman jälkeen. Miisa
henkäisi.
”Mitä siinä juomassa oli?”
Mies hymähti ja vakavoitui saman tien. ”Se oli varsin
erikoinen juoma. Harmitti tosiaan, että karkasit paikalta…”
”Mitä siinä juomassa oli?!” Miisa toisti kiihkeämmin.
”Siinä olisi ollut mahtava ilta, jos et olisi alkanut
diivailla. ” Mies töksäytti, eikä hän tuntunut enää yhtään mukavalta.
”Sinä huumasit minut” Miisa voihkaisi ja häntä kylmäsi. Miehellä
oli ollut pahat mielessä.
”Niin, no itse keikistelet kaikille ja juot, mitä naamasi
eteen laitetaan. Lähetit ihan selviä signaaleja. Ihan selvästi halusit sitä.”
Mies sanoi.
Miisaa alkoi puistattaa. Hän aikoi nousta tuolilta, mutta
liike pysähtyi kesken, kun mies tarttui hänen käsiinsä. Miehen ote oli tiukka
ja se puristi kipeästi Miisan ranteita.
”Päästä minut irti!” Miisa käski. Mies ei irrottanut
otettaan, vaan alkoi nauraa. ”Päästä irti, tai minä huudan! Apua! Auttakaa!” Miisa
huusi ja korotti ääntään joka sanalla.
Pari ohikulkijaa pysähtyi katselemaan tilannetta. Miehen ote
heltyi ja Miisa riuhtaisi itsensä irti. Miisa oli lentää selälleen liikkeen
voimasta. Hän kompuroi pari askelta ja lähti sitten juoksemaan poispäin miehestä
ja puistosta. Miisa ei edes katsonut taakseen.
Myöhemmin Miisa nieleskeli kyyneleitä kerrottuaan
tapahtuneesta Katriinalle. Katriina viritti kitaraa keskustelun lomassa ja
näytti vakavalta. Hän oli ehdottanut, että Miisa tekisi miehestä ilmoituksen,
mutta Miisa kieltäytyi kiivaasti. Hän ei voisi olla tekemisissä poliisin
kanssa, nehän voisivat vaikka tunnistaa hänet!
”Ainakin sinun täytyy kertoa Onnille mitä tapahtui”,
Katriina sanoi. ”Muuten haudot tuota juttua loppu elämäsi.”
”Onni ei suostu edes puhumaan minulle”, Miisa niiskaisi.
”No, minulle hän puhuu”, Katriina vastasi topakasti.
Katriina sopi tapaamisen Onnin kanssa. Onni saapui paikalle
ja oli kääntyä ympäri, kun näki Miisan. Katriina huomasi tilanteen ja käski
Onnia pysymään paikoillaan ja kuuntelemaan mitä asiaa Miisalla oli. Sitten hän
poistui paikalta, jotta Onni ja Miisa saivat jutella rauhassa.
Onni oli selvästi kiusaantunut. Mies katseli kenkiään ja
vältteli Miisan katsetta. Miisaa taas pelotti avata suutaan. Hän näki, että
Onni oli yhä loukkaantunut. Miisa väänteli käsiään
ja nieleskeli.
Lopulta Onni avasi suunsa: ”Jos sinulla ei ole mitään
sanottavaa, niin minä lähden nyt.”
”Odota!” Miisa vinkaisi. ”Odota, on minulla asiaa. On vain ollut
niin kamala ikävä.”
”Minun pitää mennä.” Onni sanoi.
”Onni, minä…” Miisa aloitti ja purskahti sitten itkuun.
Miisa sopersi jotakin epämääräistä, mistä Onni ei saanut
selvää. Onni katseli kenkiään ja taivasta vuorotellen, kunnes Miisa sai koottua
itsensä. Miisa veti syvään henkeä ja alkoi kertoa miehestä, joka oli tarjonnut
hänelle juoman Kalkarossa ja päätti tarinan siihen, kun hän pakeni samaa miestä
puistossa.
Onni puristi käsiään nyrkkiin. Miisa
ojensi kätensä koskettaakseen miestä, mutta tämä kavahti kauemmas.
”Minun pitää miettiä tätä”, Onni sanoi, kääntyi ja käveli
pois.
----------
Oli jo pimeä, kun Miisa käveli kotia kohti ja hieroi
päätään. Takana oli pitkä ja uuvuttava työpäivä. Miisa oli pessyt astioita ja
nostellut raskaita pakasteita. Miisa oli päässyt harjoittelijaksi jäätelökioskiin,
kun eräs naapureista oli kuullut hänen rahaongelmistaan. Naapurusto oli
juorujen keskus ja työtön yksinhuoltajaäiti herätti myötätuntoa.
Miisa nousi väsyneenä rappuset ja suunnitteli menevänsä
suoraan sänkyyn.
Sisällä odotti kuitenkin yllätys, joka romutti Miisan
haaveet. Katriina tervehti Miisaa iloisesti ja pöydän äärestä huikkasi
tervehdyksen nuori nainen, jota Miisa ei ollut nähnyt aiemmin. Katriina oli
kutsunut vieraita ja nyt hän esitteli naisen Tiinaksi. Tiina oli Katriinan
tytär.
Tiina pyysi Miisa liittymään seuraan ja Miisa laahusti pöydän
ääreen. Hän tervehti Tiinaa uudelleen ja muisti samassa tervehtineensä tätä jo
kerran. Tiia vain kohotti kulmiaan.
Katriina ja Tiina juttelivat hetken niitä näitä ja Miisa
haaveili livahtavansa seurasta nukkumaan. Äkkiä Tiina kääntyi Miisaan päin
.
.
Ӏiti on ihana ihminen, kun aina auttaa muita. Viime aikoina
hän on ollut täällä yötä päivää. Siihen on varmaan syynsä, ” Tiina sanoi ja
pyöräytti silmiään Miisaan päin. ”Mutta nyt sinun pitäisi antaa hänen mennä. On
epäreilua hyväksikäyttää muita ja pitää niitä kotiorjinaan.”
Tiina nyökkäsi Miisalle ja odotti tältä vastausta. Miisa oli
niin hämmentynyt, ettei saanut sanaa suustaan. Tiina hyvästeli äitinsä ja
lähti. Katriina näytti kiusaantuneelta.
”Mitä Tiina tarkoitti?” Miisa kysyi.
”Ei mitään. Anna sen olla. Tiina on vain kova suustaan.”
Katriina sanoi. ”Ei se tarkoita pahaa.”
”Hyväksikäytänkö minä sinua?” Miisa kysyi loukkaantuneena.
”Et.” Katriina vastasi.
Samassa Katriina oli Miisan edessä. Hän kiersi kätensä
Miisan ympärille ja Miisa vastasi halaukseen. Sitten Miisa tunsi, kuinka
Katriina suuteli häntä hellästi.
Katriina päästi Miisan nopeasti irti. Miisa oli niin yllättynyt, ettei saanut sanaa suustaan.
”Olen rakastumassa sinuun. Ja sinä rakastat Onnia. Siksi
minun on lähdettävä.” Katriina sanoi.
Katriina meni makuuhuoneeseen ja Miisa kuuli, miten hän
hyvästeli Sofian. Sitten Katriina palasi valmiiksi pakattu laukku kainalossa, avasi
ulko-oven ja poistui yöhön.
Miisa jäi seisomaan keskelle huonetta ja mietti
tapahtunutta. Hänellä ei ollut aavistustakaan Katriinan tunteista. Voisiko Katriina vielä olla hänen ystävänsä? Ja mitä
hän tekisi, jos menettäisi parhaan ystävänsä?
Aamuyöllä Miisa heräsi Sofian itkuun. Hän nosti vauvan
syliinsä ja tuuditti sitä.
”Olemme nyt ihan kaksistaan. Sinä ja minä. Lupaan tästä eteenpäin olla enemmän paikalla.” Miisa kuiskasi.
Tarina oli tauolla opinnäytetyöni johdosta, mutta nyt pääsin viimein jatkamaan sitä. Tätä osaa oli mielenkiintoista tehdä, sillä olin ottanut osan kuvista noin vuosi sitten ja jatkoin siis jo silloin aloitettua projektia. Tämä näkyy myös tarinan henkilöissä ja kuvien laadussa, mutta ei onneksi liian räikeästi. Aloitan pian seuraavan osan tekemisen.
Toivottavasti piditte osasta! Kaikenlainen palaute on jälleen tervetullutta. :)
Äääh! Cliffhanger ! Mietin jo tuolla aiemmin että olenko outo, jos shippaan Katariinaa ja Miisaa, mutta en näköjään ollut :D Jään varmaankin nuolemaan näppejäni, jos heitä ei nähdä enää yhdessä *sobs* Mutta! Kirjoitat hyvin ja mielenkiintoisesti ja jään seurailemaan tänne shippini editymistä :"DD
VastaaPoistaKiitos, mukava kuulla, että pidät! Ja hyvin arvasit mitä tuleman pitää. Ehkä Miisaa ja Katriinaa nähdään vielä! ;)
PoistaLuin tässä muistin virkistämiseksi kaikki osat läpi, ja on kyllä mielenkiintoinen ja ihanan erilainen juoni tässä! Tuli kyllä ihan puskista Katariinan tunteet :D Toivon siltikin Miisan ja Onnin palaavan yhteen!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kiva kuulla, että kävit myös muut osat läpi. Tuli tosiaan itsekin luettua ne pari kertaa läpi, kun pidin hetken taukoa osien välissä.
PoistaMiisa ei oikein osannut arvata Katriinan tunteita. Tilanne on Onnille vähän vaikea, mutta jää tosiaan nähtäväksi miten käy tulevaisuudessa! Itsekin pidän Onnista hahmona. :)
Onpas Miisan elämä sekaisin. Aika karmiva tuo puistomies. Näinköhän Onni pystyy ikinä hyväksymään Miisaa vaikka uskoisikin tarinan. Lapsi on kuitenkin hänen serkun. Tiina on varsin näpsäkkä nuori nainen ja puhui täyttä asiaa. Miisan on opittava ottamaan vastuuta elämästään.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Puistomies on tosiaan karmiva, alkoi itseäkin vähän ällöttää kun kirjoitin kohtausta. Siinä tiivistyivät kaikki kauhukuvani epämääräisistä tyrmäystippamiehistä! :,D
PoistaTilanne on hankala Onnille monessa mielessä, kuten totesit. Ja siksi hänellä on vähän vaikea olo Miisan seurassa. Joskus tilanteet on helpompi tajuta, jos joku muu osoittaa ne ensin. Toivotaan tosiaan, että Miisa ottaa opikseen Tiinan napautuksesta!